Se "ilkeä" hevonen...

Aihe joka tuntuu olevan kasvavassa määrin ja joka jaksaa ihmetyttää minua yhä useammin. Jokaisessa ratsastuskoulussa ja tallissa tuntuu löytyvän näitä "ilkeitä-ihmis-syöjä-tappajahevosia" ja enenemässä määrin... Kuinka usein voin kuullakkaan näitä " en voi mennä sillä koska yksi kerta näin kun siltä tippui ratsastaja" tai "ei sitä voi harjata kun se puree/luimii/tms". Tämä on se kohta missä itseäni alkaa mietityttää; missä kohtaa hevosesta tehtiin kone/ alettiin vaatimaan koneellisia ominaisuuksia?

Oli hevonen millainen tahansa, se voi aina purra,potkia,pukittaa,luimia ym., mutta yleensä kaikkeen on joku inhimillinen syy; hevonen on kipeä, sille tehdään jotain epämiellyttävää, tai se on viety tilanteeseen missä se ei ymmärrä/tiedä tai ei voi tehdä vaadittua tehtävää, mielen ilmaisua, innostumista, väärää käsittelyä, johtajuuden hakemista. Ensimmäisenä pitäisi aina selvittää mistä näistä on kyse. Hevonen on saaliseläin ja sen ensimmäinen keino epämiellyttävää tilannetta vastaan on puolustautua tai paeta. Hevosella on myös tarkka hierarkia, jos hevonen ei tiedä ihmisen asemaa, on sen tehtävä se selvittää. Epätietoisuus on hevoselle tekijä  mikä tekee siitä epävarman, jolloin esim arka rastastaja saattaa olla joillekin hevosille epävarmuustekijä. Tällöin hevonen saattaa kokea varmemmaksi ottaa ns. "ohjat omiin käsiin" ja ilmoittaa oman asemansa siinä tilanteessa, joskus jopa ajaa ihminen pois. Toisena ääripäänä taas alhaalla hierarkiassa oleva hevonen, saattaa kokea hyvin vahva energisen ja hieman jopa yli tarmokkaan/agressiivisen ihmisen uhkana, jolloin sen keino on puolustautua, mikäli se ei pääse pakoon.

Protestointi ratsastettaessa, esimerkiksi pukittaminen, johtuu useimmiten ratsastajan avuista tai tehtävästä joka on ajanut hevosen ahdistavaan tai kivuliaaseen tilaan. Epämääräiset avut, liikaa paineistamista ja tässä myös selkeyden ja "johtajuuden"puute ( esim. hevosta ei ole vaadittu kuuntelemaan vaan on saanut tehdä haluamansa mukaan ja yht äkkiä siltä aletaan vaatia->määrääjä vaihtuu ja hevonen voi kyseenlaistaa tämän päätöksen). Useimmiten hevosen tarkoituksena ei ole satuttaa/tiputtaa ratsastajaaa vaan ilmaista mieltään/tilaansa, mitä se ei siinä hetkessä pysty omasta mielestään muulla tavalla tekemään. Tätä protestointia ei kuitenkaan puidä sekoittaa iloitteluun, jonka tarkoitus ei myöskään ole satuttaa ratsastajaa, vaan hevonen innostuu ja saattaa riemuissaan pukittaa( aivan kuten hevoset päästetään kesällä ensimmäistä kertaa laitumelle, voi nähdä uljaan pieru-pukkishown ;) ).Näissä tilanteissa kokemattomilla ratsastajilla ja käsittelijöillä käy usein virheitä ja tipumisia, sekä saattaa tapahtua tapaturmia.

Tässä vaiheessa päästään seuraavaan tärkeään mietinnän aiheeseen. Mukana yleistämistä, mutta luulen että 99% vastaa samalla tavalla kanssani seuraaviin kysymyksiin; Ajatko polkupyörällä?Kyllä. Juoksetko ja käveletkö? Kyllä. Voiko polkupyörällä, juostessa ja kävellessä kaatua/oletko kaatunut? KYLLÄ (ja monta kertaa ;)). Voiko siinä sattua? Voi! Tulla ruhjeita,venähdyksiä,murtua käsi tai jalka ym. Voiko kaatuminen jotua muusta kuin itsestä? Kyllä! Joku saattaa tulla esim minua päin,pyöräni saattaa mennä rikki tms. miettikää itse. Voiko kaatuminen johtua itsestäsi?Kyllä! Voin kompastua omiin jalkoihini tai tehdä vaikka ohjaus virheen! Kaatumisista huolimatta pelkäätkö pyöräilyä/pyörääsi, juoksemista tai kävelemistä? En! Kävelen,juoksen ja pyöräilen yhä!

 Kysyn siis teiltä; Miksi tuomitsemme hevosia niin nopeasti, käyttäytymisen takia jonka kuitenkin todennäköisimmin itse aiheutimme ? Miksi vaadimme hevosia olemaan koneellisia suorittajia, joilla ei saa olla mielipiteitä eivätkä saa ilmaista epämukavaa tilaa, ilman leimaamista? Sen sijaan, että laittaisimme heti syyttävän sormen kohti hevosta, miksi emme kääntäisi sormea toiseen suuntaan ja mieti oliko syy minussa tai jossain muussa tekijässä ja jatka matkaa? Usein käytämme sanontaa "minäkin olen vain ihminen" niin muistakaa seuraavalla kerralla kun kävelette tuntilistan eteen ja katsotte; "minulla on Patu! Sehän heitti Martta-Inkerin vuosi sitten selästään! Eihän sillä voi mennä! Sehän voi tehdä sen uudestaan ja minulle!", että Patukin "on vain hevonen"! Sillä on luontaiset vietit, mitkä kertovat sille miten sen pitää toimia sille epämiellyttävissä ja pelottavissa tilanteissa. Ehkä se ei ollutkaan Patu, joka teki virheen kun Martta-Inkeri tippui, vaan ehkä syy olikin ihmisessä. Ja jos joku tekee virheen hevosen kanssa, ei tarkota sitä että sinä tekisit saman ja samalla tuloksella! Ja vaikka tekisitkin, ehkä pyöräilijäkin oppii jos osuu kolmatta kertaa samaan kantoon! ;)

Kaatuminen on osa pyöräilyn harjoittelemista, ihan samalla tavalla kuin tippuminen ja näykätyksi tuleminen on ratsastamista sekä hevosen käsittelyn harjoittelemista. Hevosta ohjaavat sen luontaiset vaistot, sille pystyy opettamaan miten kantaa ratsastajaa selässä, suorittaa liikkeitä ja käyttäytyä ihmisen kanssa. Mutta ihmisen pitää kaikki tämä tehdä hevosen ehdoilla.Emme voi poistaa siltä sen luontaista pelkoa, hierarkian muodostamista, sen tarpeita ja vain pienessä määrin voimme muuttaa sen käyttäytymistä. Ja aina voi sattua vahinkoja! Joka kerta ei ole syy hevosessa tai ratsastajassa, joskus syy voi olla myös ulkopuolinen!

Emme voi tehdä ihmistä hevosesta emmekä hevosta ihmisestä, mutta voimme molemmat tulla puoleen väliin!

Ja Te, jotka ratsastatte ratsastuskouluissa. Voitte varmasti luottaa ammattitaisoiseen opettajaan! Hän ei varmasti valitsisi teille hevosta, jolle ei uskoisi teidän pärjäävän. Hän valitsee teille sen, jonka uskoo teitä parhaiten siinä hetkesä opettavan! Se ei aina ole se Mamman-Murmeli, jonka kanssa kaikki on helppoa ja ruusuista, vaan se voi myös olla se Vauhti-Ville, jolla onkin siinä hetkessä sinulle eniten opetettavaa, vaikka se siinä hetkessä jännittävältä tuntuisikin! ;)

Suurin haaste hevosten kanssa ei ole mekaaninen oppiminen, vaan oppia tunnistamaan hevosen reaktioita ja tunnetiloja sekä opetella vastaamaan niihin oikein!

Tällöin voimme tehdä yhteistyötä sopusoinnussa hienon eläimen kanssa, joka on valmis antamaan meille paljon! Tällöin se "ilkeä" hevonen voi ollakin se suurin opettaja! ;)

 

Taas olisi niin paljon sanottavaa ja niin paljon selitettävää, ettei aika riitä! Ja vielä laji johon liittyy paljon tunteita! Jäikö joku asia mietityttämään, vai onko sinulla mielipide? Kommentoi vapaasti alle! ;)

Maanantain ratsastaja masentaa, tiistai jo tietää kaiken, keskiviikkona kivaa on ja torstai on toivoa täynnä...Millainen ratsastaja sinä olet?

Talleilla näkee monenmoista erilaista ratsastajaa! Jokainen on oppijana yksilö!

Ennen kuin voi aloittaa oppimisen on tiedettävä jotain oppijasta, eli itsestä tai opetettavasta.  Ratsastus ja hevosen kanssa työskenteleminen koostuu monista osa-alueista; kehon-hallinta, kyky kuunnella ja tuntea hevosta, tehtävien ja toimien ymmärtäminen, fyysinen kunto ja jaksaminen, ikä,terveys ja moni muu seikka mikä antaa meille kokonaisuuden oppijasta. Joka tapauksessa ratsastuksen ja hevosen kanssa toimiminen vaatii pitkäjänteistä ja jatkuvaa harjoittelua, itsensä opettamista.Toisille oppiminen on helpompi prosessi, jo fyysisien edellytysten kannalta ja taas toisilla asioiden ymmärtäminen ja itsensä kehittäminen saattaa kestää kauemmin. Se ei tee meistä kuitenkaan huonompaa oppijaa!

Yksi tärkeimpiä oppimisen aiheita alusta saakka on asenne.

Tässä muutamia reilusti huumorilla varusteltuja yleistyksiä, mitä tapaa ratsastuskouluissa! ;)

Kenties tunnistat itsesi joistain näistä:

 

A. RISTO REIPAS -opettajan suosikki! Lähden reippaasti kokeilemaan kaikkea, pysyn kuitenkin turvallisuuden rajoissa. Olen innokas kuuntelemaan ja oppimaan uusia asioita ja kokeilemaan uusia juttuja, silläkin riskillä että epäonnistun aluksi! Osaan löytää positiiviset oppimiseen vaikuttavat asiat, myös tunneilla mitkä eivät meneet ihan kuin "Strömssöössä"!

 

B. ADRENALIINIADDIKTI! Mussu-Murmeli?! Ei käy haluan Villi-Viivin!! 120 cm aloituskorkeus! pohkeenväistöjä??! NÖSSÖJEN HOMMAA! Pellolle äkkiä täyttä laukkaa! Mikä kaunis ratsastus?! Onhan tässä kaasu ja (joskus) jarru!Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Niistä on ratsastus tehty!

 

C. TÄTI-RATSASTAJA! Juu, kyllä me täältä tullaan! No pohkeen väistö ei menny ihan nappiinsa mutta kyllä me pikku-Lissukan kanssa ollaan tyytyväisiä, päästiinhän me hyvin tänään eteenpäin ja laukattiin jopa kolme pääty-ympyrä ilman raviin tippumista! Pää asia että on hauskaa!

D. EI KÄY, EN PYSTY, EN USKALLA! Suostun vain ratsastaa Mussu-Murmelilla! Vain se on tarpeeksi rauhallinen ja luotettava! Jos laukkaan enemmän kuin neljä askelta tää voi villiintyä! Mitä tää tekee? En pysty enempään koska...En voi..... en kykene.... Mutta kun mulla on se flunssa ollu 3 kk sitten...

E. EN MINÄ, MUTTA TÄÄ HEVONEN! Taas tää nykii päätä! Ei tää osaa väistää! Kyllä mä tekisin mutta kun tää ei osaa/pysty/halua. Tällä on niin iso ravi ettei täällä voi istua, siks mä kevennän! Mä olisin kyllä voittanut tän kisan mutta Martta-Liisa ei suostunut nostelee jalkoja!

F. PAIKALLEEN JÄMÄHTÄNYT! Eihän sitä voi tehdä noin kun on aina opetettu tälleen! Mutta kun Mussu-Murmelilla ei koskaan saanut tehdä noin niin enhän mä voi Jari-Petterilläkään! 

G. AVARA-KATSEINEN SEIKKAILIJA! Hei luin tästä yhdestä kirjasta niin kokeilempas tätä! Tätä ne käytti Montyn-klinikalla mitenhän se toimis Murmelilla? Pitäisikö käydä kokeilemassa issikkaratsastusta/lännen ratsastusta/hevosmieskurssia/uutta tallia yms. Jari-Petteri on ihan lemppari mut pitäiskö kokeilla Villi-Viiviä kun tuntuu että olis kiva kokeilla näitä oppeja siihen!

H. RAKASTAJA! Mun ihanarakasmussupussutuutilulla Paavokkaiseni, vain kaikkea kalleinta ja parasta sulle! Eihän sua henno komentaa tai vaatia kun oot niin ihana mussukkaiseni mun!

I. KUNTOILIJA! Sykemittari, ZEK! hikipanta, ZEK! Laitteet päälle ja menoksi! Tällä tunnilla maksimisykjkeet ainaski 150 ja kaloreita pitää mennä ainaki 700!! HOP-HOP-HOP-HOP!

MITÄ?! KÄYNTITYÖSKENTELYÄ!?? Mä teen kyllä valituksen, eihän tässä pääse kunto nousemaan!

J. PERFEKTIONISTI! Jalustin 45 asteen kulmaan, pohkeeen väistö x:ään EI!! VOI EI!!! jo kolmas kerta kun menee metrin pieleen!... Ei tää tunti kyl kauheen hyvin menny kun parissa siirtymisessä Nassukka siirtyi liian etupainoisena, metrin väärässä kohdassa, ei ollut täysin rento eikä mun tukka pysyny kypärän alla!

Miten oli? Tunnistitko itsesi jostain? ;) Käydäänpä seuraavasti karkeasti läpi tällaisten ajattelutyylien yleisimpiä oppimisongelmia ym!

A. Opettajan "suosikki", on valmis kokeilemaan uusia asioita ja kuuntelee säntillisesti ohjeita. Osaa löytää itsestään positiivisia kohtia ja juttuja mitä jää kehittämään. Jos käydään alhaalla aina noustaan ylös! Kuitenkin helposti jaa opettajan varaan vielä, eikä lähde itse niin helposti etsimään ratkaisuja, oppiminen on tasaisen tahdikasta useimmiten ja selkeellä maalilla. Harrastamien on hauskaa!

B. Aiheuttaa usein itselleen pidemmällä kaavalla haittaa kuin hyötyä. Alussa asenteeen kanssa pääsee eteenpäin kokeilemalla rohkeasti uusia asioita, mutta hienosäädöt jää. Ratsastuksessa ei pääse kehittymään nopeasti ohittamalla tärkeitä perusasioita ja asioiden työstäminen rutiiniksi vie valitettavasti aikaa ja vaatii kilometrejä alle! Tällaisen ratsastajan oppiminen on useimmiten ns. sydänkäyrää. Saattaa aiheuttaa mielenilmaisuja monissa hevosissa! Saattaa aiheuttaa opettajasta riippuen naurun purskahduksia tai lähestyvän sydänkohtauksen! ;)

C. Mukava opetettava! Tyytyy usein vähään, mikä pitää edistämisen hitaana tai jopa jää joskus polkemaan paikalleen. Osaa löytää positiivisia asioita tunnista, mutta itseään kehittääkseen pitäisi myös oppia löytämään asioita mitä kehittää ja työstää niitä. Hevoset saattavat joskus käyttää lepsuilua hyväksi.

D. Vie paljon energiaa ja aiheuttaa usein turhautumista itsessään, opettajassa ja hevosessa. Jarruttaa omaa kehitystään negatiivisella asenteella ja keksii yleensä jos jonkinmoisia syitä miksi ei pysty/kykene/voi. Usein myös unohtunut että hevonen on eläin, ei kone, ettei kukaan pysty ennustamaan mitä tulee tapahtumaan. Ja että niin kuin pyöräilyssäkin, joskus ratsastaessakin saatta ja tippuu pudota satulasta, jonka jälkeen jatketaan matkaa normaalisti, eikä jätetä pyörää heitteille. Uskaltaessaan lähteä yrittämään saattaa saada isoja ahaa-elämyksiä sarjatulella.

E. Löytää useimmiten kaikesta muusta syyn paitsi itsestään ja joskus jopa uskoo omiin selityksiinsä. Valitettavasti ratsastaessa ei kehity jos ei opi tunnistamaan , korjaamaan ja myöntämään omia virheitään! Sopisi ratsastajana useimmille hevosille, mutta "useimmiten hevoset eivät sovi hänelle". Asenteen muutoksesta saaattaisi löytyä hyvinkin näppärä kuski!

F. Useimmiten aikuinen, käynyt tiukanlinjan ratsastuskoulua jossa ollut ns armeijankuri. "Opettajan sana on laki ja tähän ei ole poikkeuksia!" Pitävät yleensä vain tietyn tyylisestä hevosesta. Jokainen hevonen on yksilö jota pitää opetella ratsastamaan eri tavalla, mikäli ei olla valmiit muuttamaan omia ajatuksia ja tyyliä, ei voi odottaa hyviä tuloksiakaan ja jatkuvaa kehitystä. Aiheuttaa useimmiten harmaita hiuksia opettajille ja hevosille jotka eivät ole heti hänen tyylisiään. Uskaltaessaan muuttaa tapojaan paljastuu kyllä useimmiten erittäin yritteliäs ratsastaja!

G. Useimmiten isoja kehitysharppauksia ottava, välillä kuitenkin opettajan hermoja koetteleva selittäessään kaikista uusista keksimistään teorioista ja ideoista -> tehtävän ollessa loiva kaariura, saattaa ehtiä samaan tehtävään tekemään voltin, pohkeenväistön, pysähdyksen, laukannoston ja piruetin...Keskittyessään aiheeseen saa usein ahaa-elämyksiä, saa monesti useankin hevosen toimimaan, koska on valmis muuttamaan itseään tarvittaessa nopeallakin tempolla. Useimmiten hyvin positiivinen ajattelija, jolla paljon kehityshaluja.

H. Tunnille tultaessa polle puunattu ja miltein pyöritetty pumpuliin, suu täynnä porkkanaa. Pitää hevosta usein kuin pientä lasta tai koiraa, jolloin unohtuu hevosen oikeat tarpeet ja oma oppiminen. Ei aiheuta ongelmia, mutta sattaa jäädä tunneilla tien tukoksi, jolloin saattaa aiheuttaa paheksuntaa kanssa-ratsastajissa. Oma oppiminen on hyvin hidasta. Vaatii ratsuksi lähes aina omaa mussukkaansa, josta usein puhuukin jatkuvalla syötöllä. Pyörii usein tallissa rakkaansa ympärillä tuoden tälle kaiken näköisiä herkkuja ja tavaraakin kerääntyy usein aika paljon! Saattaa aiheuttaa ajoittaista turhautumista kiireisessä opettajassa! ;)

I. Unohtaa usein, että reipas tempo ei ole sama asia ratsastuksessa kuin hyvä tulos. Hienosäädöt usein hukassa ja rentous ja jousto on usein myös kateissa, koska jää pumppaamaan, pinnistelemään ja askartelemaan saadakseen lisää tehoja ja "tuloksia". Valitettavan usein hevonen tuntuu olevan hänelle ennemmin urheiluväline ja näin ollen unohta hevosen "eläin-puolen" Aiheuttaa välillä herkissä hevosissa räjähdysvaaran liialla yrittämisellään ja saa välillä opettajan laskemaan kymmeneen! ;) Rauhoittuminen ja asioiden syvempi sisäistäminen voisi saada tästä tehopakkauksesta paljon irti kun energiat saadaan kanavoitua oikeaan suuntaan!

J. Ratsastaja hyvässä paketissa JOS....ei stressaisi virheistä ja muistaisi positiivisen asenteen. Useimmiten näppärä ratsastaja, jolla tietoa ja taitoa, mutta jarruttaa omaa oppimistaan ylityöstämällä ja jättää huomioimatta mm. ne kaikki muut 9 hyvää siirtymistä kymmenestä. Aiheuttaa välillä opettajalle epätoivon tämän yrittäessä kertoa miten hienosti todellisuudessa meni, saattaa jopa pahimmillaan hetkellisesti latistaa motivaation. Antamalla itselleen luvan tehdä virheitä, antaa myös itselleen luvan oppia virheistä.

Monelle ratsastus on vain kiva harrastus, jossa ei ole suurempia tavoitteita, muutakuin rentoutuminen, rauhaisa oppiminen ja että on hauskaa, toisille ratsastuksessa on enemän tavoitteita. 

Ratsastus on yleisesti katsottuna kallis harrastus. Tavoitteellisille ratsastajille (ja muillekin ;))  tietoa on tarjolla kirjat, netti,ammattilaiset pullollaan, senkun etsii ja kysyy. Siksi välillä ihmetyttääkin, jos pianotunneilla (joka on siis huomattavasti halvempi harrastus) käyvä ihminen käyttää keskimäärin 5-10 h kotona harjoitteluun pianotuntien välillä, miksi näin ei tehdä hevospuolella? Kaikilla ei tietenkään ole omaa hevosta, joten miten ihminen joka käy kerran viikossa hevosen selässä voi tämän tehdä? Tässä teille muutama mietittävä:

MIELIKUVA HARJOITTELU: Äärimmäisen tehokas tapa työstää tunneilla opittuja asioita vaikka autoa ajaessa, siivotessa, pyörällä polkiessa. Iso apu mm. oman kropan tiedostamiseen ja tehtävien ja liikkeiden hahmottamiseen!

YOUTUBE/MUIDEN RATSASTUKSEN KATSOMINEN: Kyllä! Katsomalla myös oppii ja on usein helpompi sisäistää mm. asioiden teknisiä puolia! Lisäksi muiden tuntia katsomalla voi löytää itselleen hyviä korjausvinkkejä! ;)

JUMPPA: Ratsastus on urheilulaji joka vaatii kestävyyttä, notkeutta, vartalon hallintaa, tasapainoa. Ei ole siis kenellekkään yllätys että kropan tulisi olla hyvässä kunnossa. Usein ratsastajien on myös hankala hahmottaa tiettyjä vartalon osia ja lihaksia, jumpalla voit etsiä ja löytää lihaksia joita et ehkä edes muistanut omaavasi! ;)

KIRJAT: Kirjallisuutta on internet ja kirjastot väärällään. Koska ei ole yhtä ja oikeaa tapaa tehdä asioita, lukemalla eri kirjoittajien oppaita saatat löytää uusia ulottuvuuksia ratsastukseen ja hevosten käsittelyyn!

HENGITYS JA RENTOUTUS HARJOITUKSET: Toimii myös sterssi tilanteissa ja muissa urheilulajeissa! ;)

Mitä tällä kaikella yritän kuitenkin sanoa, että jo asenteella ja sen muutoksella saa paljon aikaiseksi. Se että uskaltaa tehdä virheitä,lähteä korjaamaan ja kokeilemaan uusia asioita voi jo päästä isoja harppauksia eteenpäin. Uskaltaa sanoa itselleen; "Pystyn tähän!"

 

Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita! On monia vaihtoehtoja!

Mutta palatkaamme siihen toisella kerralla! ;)

Hännät tötterölle ja turvat kaakkoon! Tästä se lähtee!

Pitkään asiaa harkineena päätin sitten aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Blogin tarkoituksena on saada ajatuksia, näin ammattilaisen ja hevosihmisen silmin ulos kuultavaksi, kommentoitavaksi, mietittäväksi ja opittavaksi sekä itselleni että kanssa lukijoille.

 Ohjaajana ja hevosihmisenä näen paljon erilaisia ihmisiä, ratsastajia ja  hevosia, erilaisine ongelmineen, luonteenpiirteineen ja ajatuksineen. Vastaan tulee paljon erilaisia kysymyksiä: Millainen on hevonen eläimenä? Miten hevonen toimii ja ajattelee? Mitä eroa on ratsukolla sekä ratsastajalla ja hevosella? Millainen on ja mitä ajattelee ihminen joka opettaa työkseen? ym... Mm näitä kysymyksiä käsittelen täällä blogissa.

Lisäksi otan mielelläni kysymyksiä ja aiheita vastaan mitkä mietityttävät teitä, ja ehkä päädyn  bloggaamaan jostain! :) 

Innolla odotan miten bloggaaminen lähtee käyntiin!

Niin kauniina sen harja tuulessa liehui,

karva auringonlaskussa kiilteli.

Juostessaan aavalla pellolla, 

mua suurilla silmillään katseli.

Mitä mahdat, ystäväni, minusta ajatella,

ihmisestä, niin erilaisesta.

Ei kuulu huuto, ei puhe, vain kuiskaus

 mi tuulessa lentelevi.

Sen kuulee vain korva herkkä,

sekä mieli avoimempi.

Ja kuin tanssi on vartalos kieli,

se monelta unohtuvi.

Loppumaton on opintie,

moni ihminen matkasta tippuu.

Paljon on sinulla opetettavaa,

ihmisellä oppimista.

Yhdessä kun muistamme matkan käydä,

toisiamme kuunnella hiljaa, 

antaa, ottaa vastaan ja luottaa, 

näin voi ystävyytemme alkaa tuottaa.